- Seuraava!

Mutta se en ole minä. Olen vasta viidessadas tässä jonossa, joka johtaa hikiseen toimistoon täynnä leimasimia, musteenhajua ja puhkikulutettuja silmäpareja, jotka tuskailevat omaisten kuolleiden raajojen puolesta. Tuskailen viisisataa minuuttia tässä jonossa ennen kuin saan antaa virkailijalle tuhanteen kertaan rypistyneen paperin täynnä levinnyttä mustetta, joka muodostaa lupahakemuksen ruumiin noutamiseen tienposkesta. Aah, poski.  Miellyttävän makuinen ihmisosa. Suosittelen miedolla lämmöllä kypsyttämistä, kannattaa myös viipaloida poski ennen paistamista, jotta lämpö pääsee kutittamaan jokaista lihassolua jolloin maku on jokaisella haarukalla yhtä maukas ja kutkutteleva. En suosittele marinoimista tai edes kastiketta, pelkän nuoren neidon poski on parasta alkuruokaa raikkaan valkoviinin kera.

Tämä jono ei etene ja minulla on suuri nälkä, lähes sudennälkä, vaikka en tiedä mitä sudet syövät. Ehkä sudet syövät toisiansa, pieniä paloja sieltä täältä. Tällä tavoin kanta ei pääse kasvamaan liian suureksi kai, eikä niistä ole haittaa ihmisille. Järkevää, se on hyvin järkevää. Ei herranjumala, ei tämä jono liiku.

Minua odottaa tienposkessa nuori neito, pikkuruinen söpöliini täynnä nuoruuden tarmoa. Hän ei tiedä, ei edes aavista, joutuvansa minun lautaselle. Hän joutuu hampaideni väliin, hän saa täyttää loputtoman ruokahaluni hänen poskipäitään kohtaan. Ensin syön hänen poskipäät ja posket. Sitten siirryn rintojen ja käsivarsien kimppuun. Koivet ja aivot säästän iltapalaksi. Aloittelijoille tiedoksi, aivot ovat oivallista yöruokaa, jos uni ei tule. Suosittelen perinpohjaista muhennosta, jota meidän piireissämme kutsutaan ”harmaaksi keitoksi”. Aivosoppa on hyvin ravitsevaa ja rauhoittavaa ruokaa, joka sopii valkoviinin kanssa, mutta erityisen pikantin vivahteen saa pelkällä puolikuivalla siiderillä. Suosittelen puolikuivaa päärynäsiideriä tai hyvin kuivaa omenasiideriä. Hieman vahvemmatkin siiderit, kuten irlantilaiset siiderit, käyvät. Kaupan henkilökunta auttaa varmasti.

Rinnat, koivet ja käsivarret huuhtoutuvat punaviinilasillisilla alas. Itseltäni meni yhden verotarkastajan kanssa useampikin pullo ensiluokkalaista ranskalaista punaviiniä. Toisaalta suosittelen chileläisiä punaviinejä, koska ne voittavat hinta-laatu-suhteellaan ranskalaiset punaviinit mennen tullen. Ranskalaisilla punaviineillä on taipumus maistua ns. viemäripumpuilta. Maistamalla eri maksuja eri raajojen kanssa pääsee parhaimpaan lopputulokseen. Kalifornialaiset viinit ovat kokeilemisen arvoisia ja voit yllättää tyttö/poikaystäväsi tarjoamalla puoliraakaa käsivartta laadukkaan kalifornialaisen viinipullon kanssa. Aperitiiveiksi sopii pelkät fetajuuston palat ja mantelitäytteiset oliivit.

- Seuraava!

Minun vuoroni.

”Ei ei meillä ole lapsia.”

Olen aina saanut vastata tuohon kysymykseen. Tämäkään juhlatilaisuus ei poikennut muista tilaisuuksista. Minä ja vaimoni, 24 vuotta naimisissa, lapseton ja vajaakykyinen pariskunta. Huutoa ja tappelua, sehän kuuluu asiaan. Minä pankkiiri, hän lääkäri. Me olemme tässä porvarillisessa valojuovassa kuin natsijohtajat Nürnbergissä. Meillä ei ole lapsia, olisin halunnut mutta vaimoni ei. Hänhän sen päättää. Me olemme vaimoni kanssa valkoihoisia ja rikkaita ja meillä on afrikkalainen siivooja, pyykkäri, autonpesijä, ruuanalittaja, lapsenvahti, rakastaja. Olen aina pitänyt hänestä. Vapaa-ajallani tuumailen mitä hän ajattelee ja miten hän näkee asiat niin kuin me näemme. Miksi hän on meidän alainen, miksi emme kättele, miksi emme tervehdi tosissamme vaan siksi, että etiketti ja yleinen sääntö vaativat moitteetonta suhdetta alamaisiinsa.

Mutta oma mielenkiintoni oli vain pisara siitä, miten vaimoni ajatteli hänestä. Vaimoni kadehtii hänen kaakaonhohtavaa ihoansa, hänen tummia kulmakarvojaan ja atleettisuuttaan. Vaimoni vihaa häntä. Hän ei voi sietää häntä, hän haluaa hänet pois silmistään. Mutta vaimoni ei kykene siihen, koska sairaalloinen mieli ohjaa hänen toimintaa. Hän rakastaa ja vihaa näkemäänsä, hän tuhoaa ja luo kaiken, mitä ympärillämme on. Hän kehuskelee, kuinka monta potilasta hän on lähettänyt kylmään mielisairaalaan, jota johtavat markkinatalouden kiertävät sukkulat. Hän vahtii ja kontrolloi kaikkea, minä olen hänen kontrollissaan, hän ei voi elää ilman täydellistä kontrollia muihin ihmisiin. Hän on Jumala, ja minä rakastan ja vihaan häntä. Hän repii ja raatelee. Mutta hän ei halua lasta kanssani. Me rakastelimme joskus kauan aikaa sitten, ennen kuin aloin muistamaan. Enää me emme rakastele, me tyydytämme toisemme ja nautimme irstaasta ja dekadenttisesta suhteesta toisiimme. Viskin ja savukkeen tuoksu kietoutuvat ympärillemme kuin pirun pikkusormi

En enää halua lasta. Pelkään itseäni ja vaimoani. Omassa lapsessani näkisin piirteet itsestäni ja vaimostani ja en voisi sietää sitä. Vaimoni narsistisuus repii mieleni ja ruumiini palasiksi, enkä ole hengittänyt vuosiin. Elämä on linnun pitämistä häkissään ikkunalaudalla. Me olemme kaikki tuhkaa ja samettia, me olemme vihaa ja rakkautta. Minä rakastan vaimoani ja vaimoni minua. Me emme häpeä vihaamme toisiamme kohtaan. Me emme kaipaa vapautta. Minä en kestä enää yhtään juhlaa vaimoni ystävien kanssa. Minä en kestä enää yhtään tapaamista hirviön kanssa. Minä haluan ulos ja pysyä sisällä. 

Miksi!

Vain ulkoasun tarkastelua, vain havainnoimista. Voitte odottaa tarinoita. Tarinoita teistä ja minusta sekä ympäristöstä, ehkä ei mistään. Luette tai ette, miksi ette, miksi lukisitte. Kuka olen? Olenko te?




                                                    peace.